Uusi isyyslaki rajoittaisi lapsen oikeutta perintöön
Eduskunnan käsittelyyn toukokuusssa 2014 annettu hallituksen esitys HE 91/2014 sisältää merkittävän muutoksen nykyiseen oikeustilaan.
Vuonna 2012 korkein oikeus katsoi täysistuntoratkaisussaan, ettei nykyiseen isyyslain järjetelmään kuuluvaa kanneoikeuden rajoitusta voida perustuslain vastaisena noudattaa. Siten myös ennen isyyslain voimaantuloa (1.10.1976) syntyneille avautui mahdollisuus haastaa isäkandidaatti oikeuteen isyyden vahvistamiseksi. Näin ovat monet tehneetkin.
Eduskunnan käsittelyssä oleva lakiesitys sisältää julkisuudessa huomiotta jääneen säännöksen:
67 §: Jos isyys vahvistetaan tuomioistuimessa ja lapsi on syntynyt aikaisemmin kuin 1 päivänä lokakuuta 1976, lapsella ei ole perintöoikeutta sellaisen isänpuoleisen perittävän jälkeen, joka oli kuollut ennen kuin isyyden vahvistamiseen johtanut kanne tuli vireille.
Mitä 1 momentissa säädetään, on sovellettava myös, jos isyys on vahvistettu kumottavan lain nojalla ennen tämän pykälän voimaantuloa.
Jos 1 tai 2 momentissa tarkoitetulla lapsella on perintöoikeus isänpuoleisen perittävän jälkeen, lapsen lakiosaa laskettaessa ei oteta huomioon sellaisia perintökaaren (40/1965) 7 luvun 3, 4 ja 6 §:ssä tarkoitettuja oikeustoimia, jotka perittävä oli tehnyt ennen kuin kanne isyyden vahvistamiseksi tuli vireille, paitsi jos osoitetaan perittävän ilmeisenä tarkoituksena olleen vähentää kyseisen lapsen lakiosaa.
Mitä 1—3 momenteissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta, jos 1 tai 2 momentissa tarkoitetulla lapsella oli 30 päivänä syyskuuta 1976 isä, mutta isyys on sen jälkeen kumottu tai isyyttä koskeva tuomio on purettu.
Mikäli säännös hyväksytään, tarkoittaa se sitä, että sekä vanhan että tulevan lain aikana vahvistetut isyydet eivät kaikissa tapauksissa luo lainkaan perintöoikeutta. Ratkaisevaa on uusissa tapauksiossa se, onko isä ehtinyt kuolla ennen kanteen vireilletuloa. Vanhoissa, nykyisen lain aikana vahvistetuissa isyyksissä perintöoikeus menetettäisiin myös: kertaalleen saatu perintöoikeus menetettäisiin uuden lain tullessa voimaan. Laki siis edelleen kohtelisi eri tavalla ennen ja jälkeen 1.10.1976 syntyneitä.
Säännöstä perustellaan seuraavasti:
Yleisperustelut:
Ennen isyyslain voimaantuloa avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten perintöoikeus
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan isyyssuhteen vahvistamiseen liittyy automaattisesti oikeus isän kuoleman jälkeen jaettavaan perintöön. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjan 1 artiklassa ja perustuslain 15 §:ssä turvattu omaisuuden suoja ei ulotu vielä konkretisoitumattomaan perintöoikeuteen, mutta esimerkiksi 7.2.2013 ratkaistussa Fabris v. Ranska -tapauksessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut omaisuuden suojan ulottuvan myös omaisuuteen kohdistuviin perillisen legitiimeihin odotuksiin. Tapauksessa tuomioistuin katsoi, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklaa oli loukattu tarkasteltuna yhdessä 1. lisäpöytäkirjan 1 artiklan kanssa, koska Ranskan kansalliset tuomioistuimet olivat hylänneet avioliiton ulkopuolisesta suhteesta avioliiton aikana syntyneen lapsen valituksen. Vuonna 1943 syntynyt valittaja oli jäänyt ilman perintöä äitinsä kuoleman jälkeen äidin ja äidin aviomiehen jaettua keskinäisellä sopimuksellaan molempien eläessä omaisuutensa avioliitosta syntyneen kahden muun sisaruksen kesken. Ranskassa lapsen syntyperään liittyvä eriarvoinen perintöoikeudellinen kohtelu poistettiin lailla vasta vuonna 2001. Lain siirtymäsäännösten mukaan lakia tuli soveltaa myös lain voimaantullessa jakamattomiin kuolinpesiin. Avioliiton ulkopuolisesta suhteesta syntyneiden lasten perintöoikeutta on pohdittu myös esimerkiksi tapauksissa Marckx v. Belgia (13.6.1979), Vermeire v. Belgia (29.11.1991), Mazurek v. Ranska (1.2.2000), Camp ja Bourimi v. Alankomaat (3.10.2000) sekä Merger ja Cros v. Ranska (22.12.2004). Ihmisoikeustuomioistuimen tapauskäytännön mukaan jäsenvaltion tulee esittää erittäin painavat perusteet, jotta eriarvoinen kohtelu lapsen syntyperän perusteella voidaan katsoa kohtuulliseksi suhteessa tavoiteltuihin päämääriin.
Kanneoikeuden palauttamisella taannehtivasti yli 30 vuotta isyyslain voimaanpanolaissa asetetun määräajan päättymisen jälkeen puututtaisiin merkittävällä tavalla isäksi vahvistettavan miehen, hänen lähiomaistensa ja mahdollisten testamentinsaajien luottamukseen oikeustilan pysyvyydestä. Jos asiaa tarkastellaan miehen ja hänen perillistensä kannalta, miehen ja hänen perillistensä omaisuuden suoja muodostaa tärkeimmän konkreettisen rajoitteen lapsen perintöoikeuden toteuttamiselle. Rajoitteella on merkitystä erityisesti silloin, kun mies on kuollut, koska perillisten perintöoikeus on konkretisoitunut perittävän kuoleman hetkellä. Vaikka perintöä ei olisi vielä jaettu, perillisen perintöosuudelle voidaan jo perittävän kuolinhetkellä määritellä tietty varallisuusoikeudellinen arvo, joka nauttii omaisuuden suojaa. Jos kanneoikeuden palauttamisen kautta isyyden vahvistuttaneille lapsille annettaisiin perintöoikeus isänpuoleisessa suvussaan perittävän kuolemasta riippumatta, tämä tarkoittaisi varovasti arvioiden useiden satojen kuolinpesien avaamista ja lainvoiman saaneiden perinnönjakojen toimittamista uudelleen. Käytännön haitat näin konkretisoituneeseen varallisuusoikeudelliseen oikeuteen puuttumisesta olisivat sitä suuremmat, mitä kauemmin perinnön saamisesta on kulunut aikaa ja mitä täydellisemmin perintöomaisuus on sulautunut osaksi varallisuuden haltijan omaisuutta. Edellä mainituista syistä ennen 1 päivää lokakuuta 1976 avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten isyyden vahvistamisesta syntyvää perintöoikeutta ehdotetaan rajoitettavaksi siten, että perintöoikeutta ei ole sellaisen isänpuoleisen perittävän jälkeen, joka oli kuollut ennen kuin isyyden vahvistamiseen johtanut kanne tuli vireille (isyyslain 67 §:n 1 momentti). Säännöstä sovelletaan yhdenvertaisuussyistä 2 momentin mukaan myös, jos isyys oli vahvistettu ennen ehdotetun isyyslain voimaantuloa.
Jos perittävä on elossa, on otettava huomioon hänen omaisuuden suojansa. Nykyiseen lainsäädäntöön luottaen perittävä on saattanut tehdä sukupolvenvaihdosjärjestelyjä, joihin voi sisältyä esimerkiksi alihintaisia kauppoja tai ennakkoperintöjä. Näihin järjestelyihin voi sisältyä edellytys, että muut perittävän lapset saavat vastaavasti enemmän omaisuutta perinnönjaossa. Olisi omaisuuden suojan kannalta ongelmallista, jos perillinen, joka on takautuvan lainsäädännön kautta saanut asemansa, voisi rikkoa tällaisia järjestelyitä. Esityksessä ehdotetaan, että takautuvan kanneoikeuden avulla isyyden vahvistuttanut ja perintöoikeuden saanut lapsi ei voi vaatia lakiosaa laskettaessa otettavaksi huomioon lahjoituksia, jotka oli tehty ennen kanteen nostamista, ellei hän osoita perittävän ilmeisenä tarkoituksena olleen vähentää kyseisen lapsen lakiosaa (67 §:n 3 momentti). Takautuvan kanneoikeuden avulla isyyden vahvistuttaneen lapsen perintöoikeus olisi muutoin rinnasteinen muiden rintaperillisten perintöoikeuteen.
Vaikka ehdotetun isyyslain 67 §:n 1—3 momenteissa ehdotetaan takautuvan kanneoikeuden nojalla isyyden vahvistuttaneen lapsen perintöoikeutta rajoitettavaksi edellä kuvatuin tavoin, on katsottu, että eriarvoiselle kohtelulle on erittäin painavat perusteet (PeVL 35/2010 vp., PeVL 41/2010 vp., edellä mainittu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapauskäytäntö).
Edellä tarkoitettuja rajoituksia ei esityksen mukaan sovelleta silloin, jos lapsella on nyt kumottavan isyyslain voimaantullessa ollut isä, mutta isyys on sen jälkeen kumottu tai isyyttä koskeva tuomio on purettu (67 §:n 4 momentti). Näissä tilanteissa lapsi tai hänen edustajansa eivät olisi voineet ryhtyä toimiin biologisen isän isyyden vahvistamiseksi isyyslain voimaanpanolaissa asetetun määräajan puitteissa, mistä johtuu, että perintöoikeuden rajoittaminen olisi suhteellisuusperiaatteen vastaista. Ehdotus vastaa tältä osin oikeustilaa, joka syntyi korkeimman oikeuden katsottua ratkaisussaan KKO 1993:58, että isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:ssä säädetyt kanneoikeuden rajoitukset eivät säännöksen sanamuodosta huolimatta koske tilannetta, jossa isyyden vahvistamista koskevan kanteen nostaminen on tullut mahdolliseksi vasta myöhemmin kuin isyyslain voimaantullessa.
Yksityiskohtaiset perustelut:
67 §. Lapsen perintöoikeus eräissä tapauksissa. Pykälässä on säännökset lapsen perintöoikeudesta isänpuoleisessa suvussaan tilanteissa, joissa lapsi on syntynyt aikaisemmin kuin 1 päivänä lokakuuta 1976 ja isyys vahvistetaan kanteella. Kysymys on toisin sanoen tapauksista, joissa kanneoikeus voimassa olevan lain mukaan vanhentui 1 päivänä lokakuuta 1981.
Pykälän 1 momentti koskee tilanteita, joissa lapsi on syntynyt ennen 1 päivää lokakuuta 1976 ja isyys vahvistetaan tuomioistuimessa 67 §:n tultua voimaan. Lapsella ei säännöksen mukaan ole perintöoikeutta sellaisen isänpuoleisen perittävän jälkeen, joka oli kuollut ennen isyyden vahvistamiseen johtaneen kanteen vireille tuloa. Jos esimerkiksi lapsen isä ja isän isä ovat kuolleet, kun kanne tulee vireille, lapsella ei ole perintöoikeutta heidän jälkeensä, mutta hänellä on sitä vastoin, jos isyys vahvistetaan, perintöoikeus isän äidin tai isän sisaruksen jälkeen, joka on elossa mainittuna ajankohtana. Säännöstä sovelletaan sekä ehdotetun lain 65 §:n että kumottavan lain nojalla nostettuihin kanteisiin.
Pykälän 2 momentti koskee tilanteita, joissa isyys on isyyden voimaanpanosta annetun lain 7 §:n 2 momentissa oleva määräaikasäännös syrjäyttäen vahvistettu tuomioistuimessa ennen 67 §:n voimaantuloa kumottavan lain nojalla. Kanteita, joissa vaaditaan isyyden vahvistamista kanneoikeuden vanhentumisesta huolimatta, on nostettu erityisesti sen jälkeen, kun korkein oikeus tapauksessa KKO 2012:11 katsoi, että kanneaikaa koskeva säännös oli perustuslain 106 §:n nojalla jätettävä soveltamatta. Ne oikeuspoliittiset ja perusoikeuksista johdettavat perusteet, joiden vuoksi lapsen perintöoikeutta on 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa aiheellista rajoittaa, koskevat myös nyt puheena olevaa tilannetta. Sen vuoksi ehdotetaan, että 1 momentissa säädettyä perittävän kuolemaa koskevaa rajoitusta sovelletaan myös näissä tapauksissa. Sillä seikalla, ratkaistaanko isyyden vahvistamiskanne ennen vai jälkeen pykälän voimaantulon, ei olisi merkitystä lapsen perintöoikeuden kannalta.
Ennen 1 päivää lokakuuta 1976 avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten mahdollisimman yhdenmukainen kohtelu edellyttää, että kaikkiin ennen tämän pykälän voimaantuloa ratkaistuihin tapauksiin sovelletaan samoja periaatteita kuin tämän pykälän voimaantulon jälkeen ratkaistuihin tapauksiin. Tämä tarkoittaa, että mahdollisesti jo toimitettu perinnönjako voidaan joutua peräyttämään ja toimittamaan uudelleen. Vaikka perintöosuutensa perinnönjaossa jo saaneiden perillisten asemaan liittyy oikeusvarmuuteen ja omaisuuden suojaan liittyviä näkökohtia, yhdenvertaisuusnäkökohdat yhdessä suhteellisuusperiaatteen soveltamisen kanssa johtavat eri suuntiin vievien näkökohtien punninnassa nyt ehdotettuun ratkaisuun.
Pykälän 3 momentissa on säännös lakiosan laskemisesta niissä tapauksissa, joissa 1 tai 2 momentissa tarkoitetulla lapsella on perintöoikeus isänpuoleisen perittävän jälkeen. Sen mukaan lakiosaa laskettaessa jäämistön arvoon ei voida vaatia lisättäväksi sellaista lahjoitusta, joka oli annettu ennen kuin kanne isyyden vahvistamiseksi tuli vireille. Sama koskee perintökaaren 7 luvun 4 §:ssä tarkoitettuja henkivakuutusmaksuja ja 6 §:ssä tarkoitettua lahjanlupausta, jos lisäyksen tekemisen muutoin aiheuttava seikka oli tapahtunut ennen isyyden vahvistamiskanteen vireillepanoa. Säännöksen tarkoituksena on estää se, että takautuvasta lainsäädännöstä johtuva perittävän kannalta yllättävä perintöoikeus vaikuttaisi niihin kuolemanvaraistoimiin, joihin perittävä oli ryhtynyt aikaisemmin. Säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos osoitetaan, että toimenpiteen ilmeisenä tarkoituksena oli vähentää nyt puheena olevan lapsen lakiosaa. Tällainen tarkoitus on voinut olla esimerkiksi sellaisella oikeustoimella, johon on ryhdytty vasta sen jälkeen, kun perittävään on otettu yhteyttä sen selvittämiseksi, voisiko hän tunnustaa lapsen vai onko tarpeen nostaa isyyden vahvistamiskanne.
Pykälän 4 momentti koskee tilanteita, joissa lapsella oli 30 päivänä syyskuuta 1976 isä, mutta isyys on sen jälkeen kumottu tai isyyden vahvistamista koskeva päätös on purettu. Sen mukaan pykälän 1—3 momentissa säädettyjä perintöoikeuden rajoituksia ei näissä tapauksissa sovelleta vaan edellä mainitusta syystä isättömäksi tullut lapsi rinnastetaan isyyslain voimaantulon jälkeen syntyneeseen lapseen. Ehdotettu säännös vastaa oikeustilaa, joka syntyi korkeimman oikeuden katsottua ratkaisussaan KKO 1993:58, että isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:ssä säädetyt kanneoikeuden rajoitukset eivät säännöksen sanamuodosta huolimatta koske tilannetta, jossa isyyden vahvistamista koskevan kanteen nostaminen on tullut mahdolliseksi vasta myöhemmin kuin isyyslain voimaantullessa.
Hallituksen esitys tuntuu kohtuuttomalta ainakin niitä kohtaan, joille on vahvistettu isä nyt vuoden 2012 ennakkopäätöksen jälkeen ehkä isän kuolemasta huolimatta. Uuden lain voimaantulo riistää heiltä sen perintöoikeuden, joka on ehkä jo konkretisoitunut.
Lisätietoja: Eduskunnan kirjaston sivuilla linkkitietoa isyyslain uudistamisesta
Lisäys 5.12.2014: Isyyslakiesitys ei kalvannut perustuslakivaliokunnalle