Ensimmäiset suomalaisjutut EITssä

ENSIMMÄISET SUOMALAISJUTUT EUROOPAN IHMISOIKEUSTUOMIOISTUIMESSA

Markku Fredman
asianajaja
Asianajotoimisto Fredman & Månsson Ky

Helsinki

(Julkaistu Lakimiesuutisissa 1994)

Suomi liittyi Euroopan ihmisoikeussopimukseen toukokuussa 1990. Tuosta ajankohdasta on kulunut nyt (vuonna 1994) sen verran aikaa, että ensimmäiset Suomen valtioon kohdistetut valitukset ovat siirtyneet Ihmisoikeustoimikunnasta Ihmisoikeustuomioistuimeen.

Tätä luettaessa ensimmäinen, lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva ns. Pikku-Leena juttu on jo käsitelty suullisessa istunnossa ja toukokuussa on vuorossa tapaus, jossa selvitetään oikeutta vaihtaa sukunimeä.

Euroopan neuvoston ihmisoikeusvalvonta tapahtuu kahdessa tasossa: Euroopan ihmisoikeustoimikunta selvittää jutun faktat ja antaa tapauksesta raporttinsa. Raportti sisältää kannanoton mahdollisesta sopimusrikkomuksesta. Tähän asti etenee vain noin 10 % kaikista toimikunnalle tehdyistä valituksista.

Raportti menee Euroopan neuvoston ministerineuvoston käsittelyyn, joka antaa asiassa päätöksen, ellei joko valituksen kohteena ollut hallitus tai Ihmisoikeustoimikunta siirrä asiaa kolmessa kuukaudessa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Suomesta on valitettu Strasbourgiin jo kymmenissä tapauksissa. Vuonna 1990 sopimukseen liittymisen jälkeen valituksia tehtiin 63 kappaletta ja tasainen tahti on jatkunut niin, että vuosina 1992 ja 1993 valituksia tehtiin 57 ja 73 tapauksessa.

Ihmisoikeustoimikunnan käsittelemien tapausten määrä on jatkuvassa nousussa. Vuonna 1989 valituksia tehtiin kaikista jäsenmaista yhteensä 4 900, määrän noustessa vuonna 1992 jo 5 875:een ja siitä vielä rajusti 9 323:een viime vuonna. Neljässä vuodessa on valitusten määrä siis lähes kaksinkertaistunut.

Suurin syy viimevuotiseen nousuun oli italialaisten valitusten määrän seitsenkertaistuminen siten, että jo kolmannes kaikista valituksista tulee Italiasta. Italialaisten ongelma on oikeudenkäyntien hitaus. Nykyisin tulee lähes liukuhihnalta Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja, joissa italialaisen prosessin katsottiin kestäneen liian pitkään. Strasbourgiin käännytään nyt innolla kun asiasta on puhuttu paljon julkisuudessa, mm. Italian TV:ssä.

Julkisuuden puute ja ihmisoikeuselinten huono tuntemus ovat taas syynä siihen, että Turkista on tehty vuosittain vain runsaat sata valitusta Ihmisoikeustoimikunnalle, vaikka esim. Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea on jatkuvasti huolissaan ihmisoikeuksista Turkissa.

Voisi kuvitella Ihmisoikeustoimikunnan ja -tuomioistuimen menettävän kasvonsa puuttuessaan jäsenmaiden prosessin hitauteen samalla kun ne itse hukkuvat oikeustapausten suohon. Ihmisoikeustuomioistuin on nimittäin toistuvasti todennut, etteivät jutturuuhkat ole oikeuttava peruste prosessin hitauteen, koska hallitusten on ihmisoikeusyleissopimuksen velvoittamina osoitettava tuomioistuimille riittävät resurssit. Ihmisoikeustoimikunnan suomalaisesittelijän oikeustieteen kandidaatti Leif Bergin mukaan jäsenmailla on kuitenkin poliittista tahtoa pitää ihmisoikeuskoneisto toimivana ja toimikunta saakin lisäresursseja erityisesti italialaisten valitusten käsittelyyn.

Tähän onkin syytä, sillä Ihmisoikeustuomioistuin jätti juuri muutama kuukausi sitten tutkimatta yhden prosessin hitautta koskeneen italialaisvalituksen, koska toimikunta oli saattanut sen tuomioistuimen käsiteltäväksi yhden päivän myöhässä.

Tällä hetkellä on vireillä suunnitelma toimikunnan ja tuomioistuimen yhdistämisestä, jolla pyritään toiminnan tehostamiseen ja päällekkäisen työn välttämiseen.

Tietyissä jutuissa Strasbourgissa pystytään myös nopeutettuun menettelyyn: tapauksessa X vastaan Ranska oli kyse HIV-tartunnan saaneen korvaushakemuksen käsittelyajasta. X oli hakenut korvausta 1.12.1989 ja valitti 19.2.1991 Ihmisoikeustoimikunnalle kun korvauksesta ei ollut vielä päätetty. X kuoli 2.2.1992. 31.3.1992 Ihmisoikeustuomioistuin katsoi päätöksessään, että käsittely oli kestänyt kohtuuttoman pitkään. Eli juttu kävi läpi sekä Ihmisoikeustoimikunnan että -tuomioistuimen 13 kuukaudessa.

Edellä mainittu ns. Pikku-Leena tapaus on sekin nopeutetussa menettelyssä, koska tapauksessa valittaja eli lapsen isä on jatkuvasti erotettuna lapsestaan. Tässä tapauksessa valitus on rekisteröity huhtikuussa 1992 ja toimikunta antoi raporttinsa lokakuussa 1993. Asian käsittely Strasbourgissa kestänee siis yhteensä n. 2,5 vuotta, eli selvästi keskimääräistä lyhyemmän aikaa.

Myös Ihmisoikeustoimikunta järjestää tarvittaessa suullisia käsittelyjä. Tänä vuonna tulee suullisesti käsiteltäväksi myös ensimmäinen suomalaisjuttu joka koskee yksityistielain mukaista menettelyä.

Kuten edellä olevasta voi havaita ovat suomalaisvalitukset kovin erilaisia luonteeltaan. Toimikunnan tilastoissa noin puolet valituksista koskee oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä eli Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 6 artiklaa. Suomesta on valitettu rikosprosessin puutteista, vankien kohtelusta, holhottavan kirjesalaisuudesta, ulkomaalaisten karkottamisesta, yksityisyyden suojasta, menettelystä erilaisten etuuksien saamisessa jne. Ensimmäinen toimikunnan käsittelemä tapaus koski lentokonekaapparin palauttamista silloiseen Neuvostoliittoon.

Toimikunta järjestää säännönmukaisesti mahdollisuuden sovitteluun. Sovintoesityksiä onkin tehty, mutta näyttäisi siltä, että Suomessa ulkoministeriö on hieman voimaton sopimaan rahallisesta korvauksesta kun sopimusloukkaus on tapahtunut. Tulisikin selvittää minkä viranomaisen määrärahoista mahdollinen korvaus maksetaan ja kuka korvauksesta neuvottelee. Sovintoneuvottelun laatu vaikuttaa varmasti paljon sen lopputulokseen. Jos esim. sopimusloukkauksen uhriksi joutunut pääsee neuvottelemaan loukkaukseen syyllistyneiden virkamiesten kanssa on tulos varmasti parempi kuin asiamiesten vaihtaessa kirjelmiä. Virkamiehillä tulisi olla myös valmius anteeksipyyntöön, joka useassa tilanteessa voi tuntua paremmalta korvaukselta kuin tukku rahaa. Tarvittaessa on jopa mahdollista, että Ihmisoikeustoimikunta lähettää sovittelijan johtamaan jäsenmaassa tapahtuvaa sovintoneuvottelua.

Sekä toimikunnalla että tuomioistuimella on oma maksuttoman oikeudenkäynnin järjestelmänsä. Toisin kuin suomalainen vastineensa Euroopan neuvoston varoista tuleva apu on etukäteen tiedossa olevan suuruinen osakorvaus valittajan vastatessa loppuosasta, jonka määrä on valittajan ja avustajan sovittavissa. Toimikunnassa tämän maksuttoman oikeudenkäynnin edun voi saada vasta jos toimikunta on katsonut valituksen sen verran aiheelliseksi, että pyytää siitä hallituksen vastineen. Rahallista apua ei siis voi saada valituksen laatimiseen.

Jos sopimusta katsotaan loukatun velvoittaa tuomioistuin ko. jäsenmaan korvaamaan valittajan kulut täysimääräisenä, joka on esim. joissakin ruotsalaistapauksissa on ollut yli 100.000 kruunua. Ns. Sunday Times -jutussa Englannin hallitus tuomittiin maksamaan oikeudenkäyntikuluja 22.626 puntaa.