Asianajaja vuonna 2015
Kirjoitus on julkaistu Advokaatissa 3/1998
Asianajaja Markku Fredman
Miten on asianajajan työ kehittynyt uuden vuosituhannen ensimmäisten viidentoista vuoden aikana? Minun kohdallani seuraavasti.
Olen valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistoksi vuonna 2000. Oikeustieteen lisensiaatiksi valmistuin työn ohessa viitisen vuotta sitten. Nykyisin suuri osa lakimiehistä suorittaa jonkin jatkotutkinnon ennen eläkkeelle jäämistä. Jatko-opinnot suoritin Helsingin käräjäoikeuden yhteydessä toimivassa prosessioikeuden tutkijaryhmässä. Prosessioikeuden professori veti tuomareista, asianajajista ja syyttäjistä muodostettua piiriä, joka kokoontui kerran viikossa käräjäoikeuden tiloissa.
Tuomari- ja muu jatkokoulutus onkin yksi suurimmista muutoksista jotka ovat tällä vuosituhannella tapahtuneet oikeudellisessa kentässämme. Tuomarin uralla ei käytännössä etene ilman jatkotutkintoa. Toisaalta mahdollisuudet jatko-opintoihin ovat todella houkuttelevat ja valtion tuomioistuinvirasto tuomarien työnantajana kannustaa kehittämään ammattitaitoa koko uran ajan. Olen itse jäsenenä tuomarien nimityslautakunnassa ja vakiintuneeksi käytännöksi on tullut edellyttää näyttöä taitojensa ja tietojensa kehittämisestä, jos mielii edetä uralla. Toisaalta asianajajajäsen voi kertoa lautakunnassa sen mikä on paikallisen asianajajayhdistyksen käsitys kyseisen viranhakijan menestymisestä prosessijohdossa ja ovatko tuomiot olleet laadukkaita.
Omalta kohdaltani jatko-opinnot mahdollistivat käytännössä sen, että sain lisenssin toimia asianajajana korkeimmassa oikeudessa. Saan ajaa omat juttuni siellä itse ja lisäksi noin kymmenen nuorempaa kollegaa tarjoaa valituslupa-asiansa minulle. Käymme ne läpi, ja jos uskon asialla olevan ennakkopäätösarvoa teen hakemuksen yhdessä juttua aiemmin hoitaneen kanssa. Jos valituslupa myönnetään, tehtäviin kuuluu käydä myös esittelemässä juttu yhdessä vastapuolen asianajajan tai valtionsyyttäjän kanssa. Varsinaiset esittelijän virat on korkeimmasta oikeudesta lakkautettu. Silloin tällöin korkein oikeus järjestää myös suullisen pääkäsittelyn, jossa juttu käsitellään kokonaan uudelleen. Hovioikeudessa istunnot hoidetaan pääasiassa videoneuvotteluin, todistelustahan ei hovioikeudessa normaalisti enää ole kyse.
Esittelijöiden sijaan tuomareilla on henkilökohtaiset lakimiesavustajat. Korkeimmassa oikeudessa he ovat määräaikaisesti palkattuja nuorempia alioikeustuomareita ja hovioikeudessa auskultantteja. Alioikeudessa alkavan auskultoinnin puolessa välissä haetaan jatkopaikkaa alioikeudesta, hovioikeudesta, syyttäjävirastosta tai asianajotoimistosta. Parhaat hakijat pääsevät korkeimpaan oikeuteen.
Alioikeuksissa suurimpia viimeaikojen uudistuksia on ollut lääninoikeuksien ja käräjäoikeuksien yhdistäminen. Hovioikeustasolla suuri muutos oli Kouvolan ja Helsingin hovioikeuden lakkauttaminen. Vaasan hovioikeus siirrettiin Helsinkiin ja Itä-Suomen (tai Ita-Suomen niin kuin nykyisin sanotaan) ja Rovaniemen hovioikeudet yhdistettiin. Vallitseva työvoimapula on mahdollistanut sen, että muutosten yhteydessä suuri osa lakkautettujen tuomarinvirkojen haltijoista on saanut muuta työtä.
Tietotekniikka on tietenkin edennyt suurin harppauksin. Kesäloman jälkeen on yksinkertaista kirjautua tuomioistuinviraston tietojärjestelmään ja tarkistaa missä kaikissa jutuissa olenkaan mukana. Kun ilmoittaudun tuomioistuimeen asiamieheksi he kirjaavat minulle lukuoikeudet kyseisen jutun tietokantaan ja pääsen lukemaan tuomioistuimelle sähköpostilla toimitetut kirjelmät ja lausunnot. Myös tuomarin laatimat yhteenvedot ja viestit asianosaisille on aina saatavilla tästä tietokannasta. Tuomarien ja asianajajien kalenterit ovat nekin tietoverkossa, joten käräjäsihteerien on helppo antaa tietokoneensa valita ensimmäinen kaikille asianosaisille sopiva ajankohta pääkäsittelyille. Valmisteluistunnot hoidetaan yleensä tietoverkon välityksellä, monesti videoneuvotteluna.
Fataljeista huolehtiminenkin on huomattavasti helpottunut kun voin itse asettaa tietojärjestelmään sen saanko sähköpostilla muistutuksen määräpäivistä vaikkapa viikkoa tai kolmea päivää ennen määräpäivää. Jos en ole meilannut valitusta tms. määräpäivän aamuun mennessä, tuomioistuimen tietokone lähettää minulle ja sihteerilleni muistutukseksi sähköpostiviestin ja lisäksi saan tekstiviestin matkapuhelimeeni.
Tulevaisuuskin näyttää valoisalta. Tuomarinvirkojen vähenemisestä huolimatta uskon minulla olevan hyvät mahdollisuudet saada käräjätuomarin tai hovioikeudenneuvoksen virka ehkä noin viiden vuoden kuluttua, vaikka en olekaan valmistunut Lapin yliopistosta.