Suomi on tehnyt kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia
koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen seuraavat varaumat:
1) Viitaten yleissopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen b kohtaan ja
3 kappaleeseen Suomi ilmoittaa, että joskin nuoret ja aikuiset
rikoksentekijät säilytetään Suomessa yleensä erillään
toisistaan, ei pidetä tarkoituksenmukaisena omaksua ehdotonta
kieltoa joustavien järjestelyjen mahdollistamiseksi;
2) Viitaten yleissopimuksen 14 artiklan 7 kappaleeseen Suomi
ilmoittaa, että Suomi tulee noudattamaan nykyistä käytäntöä,
jonka mukaan tuomiota voidaan muuttaa tuomitun vahingoksi, jos
tuomioistuimen jäsen tai virkamies, syyttäjä tai oikeudenkäyntiasiamies
on rikollisella tai vilpillisellä toiminnalla vaikuttanut
syytetyn vapauttamiseen tai tuomitsemiseen olennaisesti liian
lievään rangaistukseen tai jos jutussa on esitetty vääriä
todisteita, joiden vaikutus on ollut sama, sekä törkeähkössä
rikosasiassa lisäksi vuoden kuluessa ennen tuntemattomien
todisteiden nojalla, jos ne olisivat johtaneet syytetyn
tuomitsemiseen rikoksesta tai olennaisesti ankarampaan
rangaistukseen; sekä
3) Viitaten yleissopimuksen 20 artiklan 1 kappaleeseen Suomi
ilmoittaa, ettei se sovella tämän kappaleen säännöksiä, mikä
on sopusoinnussa Suomen Yhdistyneiden Kansakuntien 16.
yleiskokouksessa ilmaiseman kannan kanssa, jolloin Suomi äänesti
sotapropagandan kieltämistä vastaan sillä perusteella, että
se vaarantaa yleissopimuksen 19 artiklassa taatun sananvapauden.
3 §. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan
kansainvälisen yleissopimuksen ratifiointikirjan talletuksen
yhteydessä on Suomi antanut seuraavan selityksen:
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan
yleissopimuksen 41 artiklan nojalla Suomi tunnustaa sanotun
yleissopimuksen 28 artiklassa mainitun ihmisoikeuskomitean
oikeuden vastaanottaa ja tutkia sellaisia ilmoituksia, joissa
toinen sopimusvaltio väittää, että toinen sopimusvaltio ei täytä
tämän yleissopimuksen mukaisia velvoitteitaan.