Uutiset
-
Joulutervehdys
En ole lähettänyt joulukortteja asiakkaille tai yhteistyökumppaneille. Olen tehnyt lahjoituksen Pakolaisneuvonta ry:lle sen vaikuttamistyöhön ja viestintään.
Olen aikanaan helmikuussa 1988 ollut perustamassa Pakolaisneuvontaa ja sen toiminnan itsenäistyttyä toimin 1990-luvun alussa pari vuotta Pakolaisneuvonta ry:n ensimmäisenä puheenjohtajana.
Yhdistys on pystynyt läpi vuosikymmenten pääosin taloudellisessa ahdingossa avustamaan pakolaisia ja saamaan aikaan merkittäviä ennakkopäätöksiä pakolaisoikeuden alalla.
Pakolaisneuvonta perustettiin, koska julkinen oikeusapu ei tuohon aikaan ulottunut ulkomaalaisasioihin. Toiminnan käynnistämisen mahdollisti kirkon kolehtikeräys.
Sittemmin Pakolaisneuvonnan juristit saavat julkisena oikeusapuna pienen palkkion toimistaan yksittäisessä turvapaikka-asiassa. On yleisesti tiedossa, ettei valtion maksamalla 110 euron tuntipalkkiolla pysty ylläpitämään asianmukaista palvelutasoa. Valtion oikeusaputoimistoissakin oikeusavun tuotantokustannus lienee jo ylittänyt 200 euron rajan. Yhdistyksen asiantuntijatyö joudutaan rahoittamaan muilla keinoin - pääosin lahjoituksin.
Pakolaisneuvonta on jälleen suurissa vaikeuksissa, kun oikeusministeriö - varmaankin hallitusohjelman hengessä - on supistanut Pakolaisneuvonnan valtionapua, jota se on saanut muuhun kuin varsinaiseen oikeusavun antamiseen. Olisi valtava menetys, jos Pakolaisneuvonta ei tästä ahdingosta selviäisi ja kaikki se tieto ja ammattitaito, joka vuosien varrella on Pakolaisneuvontaan kertynyt, katoaisi maailman tuuliin.
Tietoa Pakolaisneuvonta ry:sta
Tietoa Pakolaisneuvonnan keräyksestä
Hyvää joulua! ... maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto..
Pakolaisneuvontatoiminta alkoi lokakuussa 1988
-
Anneli Auerin tuomio purettiin
Odotettu ratkaisu
Korkein oikeus on tänään 5.12.2024 antamallaan päätöksellä päättänyt purkaa seksuaalirikostuomion, jolla Anneli Auer ja hänen tuolloisen miesystävänsä tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin Auerin lapsiin kohdistuneiksi katsotuista seksuaalirikoksista. Kumpikin syytetty kiisti kaikki syytteet. Anneli Auerin syyksi luettiin lopulta 12 eri rikosta ja hänet tuomittiin 7 vuoden ja 6 kuukauden vankeuteen. Toinen syytetty tuomittiin 11 eri rikoksesta 10 vuoden vankeuteen. He ovat kumpikin suorittaneet rangaistuksensa vuonna 2011 alkaneen tutkintavankeuden jatkeeksi.
Näyttö rikoksista muodostui pitkälti Auerin vuosien 1999 ja 2004 välillä syntyneiden kolmen lapsen kertomuksista. Vanhin, vuonna 1997 syntynyt lapsi kiisti johdonmukaisesti sen, että häneen tai sisaruksiinsa olisi kohdistunut mitään seksuaalisia tekoja. Lapset olivat kertomusten syntyajankohtana sijoitettuna Auerin veljen luokse, koska Auer itse oli vangittuna epäiltynä miehensä murhasta.
Kaikki lapset ovat nyt täysi-ikäisiä. He ovat yksi toisensa jälkeen myöntäneet, että aikanaan annetut kertomukset seksuaalirikoksista eivät lainkaan pidä paikkansa. Lasten selostukset siitä, miksi he ovat valehdelleet rikostutkinnassa on helmikuussa 2023 toimitettu purkuhakemuksen liitteinä korkeimmalle oikeudelle. Heitä on sen jälkeen kuulusteltu Keskusrikospoliisin tutkinnassa, ja he ovat siellä vahvistaneet sen, etteivät todisteina aikanaan käytetyt kertomukset pidä paikkansa.
Korkein oikeus on nyt päättänyt purkaa kyseiset Turun hovioikeuden ja Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiot. Asia palautuu käräjäoikeuteen.
Korkein oikeus ei järjestänyt pyytämäämme suullista käsittelyä lasten kuulemiseksi. Ehkä juuri tämän vuoksi KKO päätyi katsomaan, ettei asiassa vielä ollut esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi voitu päätyä toteamaan aiemman tuomioon olleen todennäköisesti väärä. Kun päätös purettiin erittäin painavien uudelleenarviointia puoltavien syiden takia, ei asiassa ollut tarpeen kuulla lapsia henkilökohtaisesti korkeimmassa oikeudessa.
Purkuhakemuksen laatinut asianajaja Markku Fredman kommentoi korkeimman oikeuden päätöstä seuraavasti:
”Esittämämme vaatimuksen mukaisesti asia on tänään palautettu Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen. Asia on siellä siinä vaiheessa, että syyte on edelleen vireillä ja käräjäoikeus ryhtyy selvittämään, haluaako syyttäjä pysyä syytteessä tai muuttaa sitä. Jos syyttäjä pysyy syytteessään, käräjäoikeus järjestää asiassa uuden oikeudenkäynnin, jossa otetaan vastaan asianosaisten esittämä todistelu. Lapset kuultaisiin nyt ensimmäistä kertaa oikeussalissa.”
”Nähdäksemme syyttäjällä ei ole asiassa enää tarvittavia todennäköisiä syitä syytteen ajamiseksi. Laki edellyttää, että syyttäjän tulee pitää todennäköisenä, että hän saatavilla olevan todistelun avulla pystyy osoittamaan syytetyn syylliseksi. Kun lapset ovat nyt aikuistuttuaan yksityiskohtaisesti, toisistaan ja äidistään riippumattomasti kertoneet mikä on saanut heidät aikanaan valehtelemaan, ei asiassa ole sellaista selvitystä, joka voisi edes todennäköisesti johtaa rikosten syyksilukemiseen uudessa oikeudenkäynnissä.”
Kumpikin purkua hakeneista on erittäin helpottunut ratkaisusta ja he toivovat, että asian käsittely päättyisi tähän, eikä syyttäjä enää jatkaisi oikeudenkäyntiä. Siitä aiheuituisi heille kohtuutonta kärsimystä. Heillä ei ole muuta kommentoitavaa asian johdosta.
-
Voitto korkeimmassa oikeudessa
Oikeusavun palkkioasetus ei enää johda lain tarkoittamaan kohtuulliseen palkkioon, joten se on jätettävä lain vastaisena soveltamatta.
Asianajaja Markku Fredman vei valtion varoista maksettavan palkkionsa korkeimman oikeuden arvioitavaksi kun vuosikausia esillä ollut vaatimus palkkioasetuksen päivittämisestä ei ollut johtanut tuloksiin. Palkkioasetus on edellisen kerran tarkistettu vuonna 2013 eikä palkkioita ole yli 20 %:n inflaatiosta huolimatta nostettu.
Korkeimman oikeuden tiedote.
Helsingin Sanomien uutinen aiheesta
YLEn uutinen
-
Laite-etsinnät liian kepeästi
Asianajaja Markku Fredman kommentoi Helsingin Sanomissa EUT:n 4.10.2024 antamaa tuomiota, jossa katsotaan, että matkapuhelimen tutkiminen vähäisen rikoksen esitutkinnassa voi rikkoa yksityisyyden suojaa ja sen vuoksi poliisi ei saa omin luvin matkapuhelimia tutkia. -
Elämäni rikostapaus - Markku Fredman YLEn podcastissa
Mitä asianajajat ajattelevat tunnetuista rikostapauksista, ylipäätään työstään, julkisuudesta ja ihmisoikeuksista?
Elämäni rikostapaus -podcastsarjassa tavataan kahdeksan tunnettua rikosasianajajaa ja perehdytään kahdeksaan rikokseen. Osasta niistä on muodostunut rikoshistoriamme kuuluisimpia tapauksia, toiset taas peilaavat kiinnostavasti maamme oikeuskäytäntöjä ja yhteiskuntaa.
Sarjan haastateltavina ovat Kaarle Gummerus, Juha Manner, Riitta Leppiniemi, Kari Eriksson, Juha-Pekka Hippi, Markku Fredman, Ville Hoikkala ja Maija Häyrinen. Podcastin toimittavat Laura Manninen ja Rami Mäkinen. Sen on Ylelle tuottanut Suomen Podcastmedia.
Jaksossa nro 6 on kyse neuvostoliittolaisen konekaapparin tapauksesta vuodelta 1990, josta kertoo asianajaja Markku Fredman
-
Markku Fredmanista työelämäprofessori
Asianajaja, dosentti Markku Fredman on kutsuttu asianajajaoikeuden työelämäprofessoriksi Helsingin yliopistoon syyslukukauden 2023 alusta. Tehtävä on kolmevuotinen ja osa-aikainen (40 %). Hän jatkaa myös asianajajana toimeksiantojen hoitamista. -
Rangaistustaso kuolonkolareissa
Asianajaja Markku Fredman osallistui A-studiossa 15.5.2023 keskusteluun kuolemantuottamusten rangaistuksista.
YLE:n MOT-ohjelma oli selvittänyt, että liikenteessä aiheutetuista kuolemista harvoin joutuu vankilaan.
Professori Sakari Melander ja Markku Fredman kertoivat mistä se johtuu.
-
Markku Fredman MTV3:n Rikospaikka-ohjelmassa
Asianajaja Markku Fredman oli MTV3:n Rikospaikka-ohjelman vieraana kertomassa yhteisen rangaistuksen määräämisen ongelmista.
Rikoslaissa on itse asiassa kahdet erilaiset rangaistusasteikot: toiset niihin tilanteisiin, kun henkilö tuomitaan vain yhdestä rikoksesta ja toiset siihen kun henkilö on syyllistynyt useampaan rikokseen. Useamman rikoksen tilanteessa yksittäisen rikoksen asteikkoa jatketaan yläpäästä vuodella, kahdella tai kolmella. Törkeimmistä rikoksista voidaan tuomita yksittäin enintään 12 vuotta vankeutta, ja jos rikoksia on useita, maksimi nousee 15 vuoteen. Elinkautinen vankeusrangaiostus on sitten vielä erikseen.
Ongelmatonta on yleensä tilanne, jossa eri tekoja koskevat syytteet käsitellään samassa oikeudenkäynnissä tai silloin kun yksi teko käsittää usemapia eri rikoksia (esim. rattijuopumus, liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja vammantuottamus). Niistä tuomitaan yhdellä kerralla yhteinen rangaistus.
Ongelmallisempia tilanteita ovat sellaiset, joissa eri rikoksia koskevat syytteet päätyvät eri oikeudenkäynteihin. Tavoitteena lainsädännössä on se, että seuraamukset ovat samat, riippumatta siitä käsitelläänkö syytteet yhdellä kertaa vain erikseen. Muussa tilanteessa syyttäjä voisi taktikoida ja jakaa eri syytteet eri oikeudenkäynteihin.
Erityisen hankalaksi ongelma muodostuu, kun henkilö ehtii tehdä useita törkeitä rikoksia ennen kiinnijäämistään ja ensimmäistä tuomiotaa: vastaan voi tulla rangaistusasteikon maksimi. Käytettävissä on enää aiemmmin käyttämätön osa asteikosta.
Niko Ranta-ahon tapauksessa syyttäjät lähtevät Katiska2-oikeudenkäynnissä siitä, että Ranta-aho olisi käyttänyt hyväksi sitä, että kun hänelle jo vaadittiin maksimirangaistusta Katiska1-oikeudenkäynnistä ja hän olisi ryhtynyt sen jälkeen tuomiota odotellessaan salakuljettamaan jälleen suuria määriä huumeita - käsittäen, ettei niistä voisi enää koitua hänelle lisärangaistusta.
Syyttäjät ovat osittain oikeilla jäljillä: lain mukaan aiemman tuomion sisältämä rangaistus voidaan ottaa huomioon uutta rangaistusta tuomittaessa, jos asiat olisi voitu käsitellä samassa oikeudenkäynnissä. Lain esitöissä korostetaan huomioimisen harkinnanvaraisuutta. Tässä kohdin lainsäätäjä ei ole huomioinut sitä, että huomioimatta jättäminen voi johtaa siihen, että rangaistusmaksimi ylittyy. 13 vuoden sijasta tuomitaankin jopa 13 + 13 vuotta vankeutta. (Yhdestä törkeästä huumausainerikoksesta maksimi on 10 vuotta ja useasta rikoksesta 10 + 3 =13 vuotta).
Syyttäjien vaatimuksen kaltaista tilannetta ei lainvalmistelussa tai oikeuskirjallisuudessa ole lainkaan otettu huomioon. Vaatimus on yhteistä rangaistusta koskevien periaatteiden vastainen, mutta saa tukea lain sanamuodosta.
-
Putinista pidätysmääräys
Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC antoi 17.3.2023 pidätysmääräyksen Venäjän presidentti Vladimir Putinista ja hänen hallintonsa lapsiasiavaltuutetusta Maria Alekseyevna Lvova-Belovasta.
Syynä etsintäkuulutukseen on epäily sotarikoksesta, joka olisi tapahtunut siirtämällä ukranalaisia lapsia Venäjälle.
ICC:n tiedotteessa todetaan:
Pre-Trial Chamber II considered, based on the Prosecution’s applications of 22 February 2023, that there are reasonable grounds to believe that each suspect bears responsibility for the war crime of unlawful deportation of population and that of unlawful transfer of population from occupied areas of Ukraine to the Russian Federation, in prejudice of Ukrainian children.
On the basis of evidence collected and analysed by my Office pursuant to its independent investigations, the Pre-Trial Chamber has confirmed that there are reasonable grounds to believe that President Putin and Ms Lvova-Belova bear criminal responsibility for the unlawful deportation and transfer of Ukrainian children from occupied areas of Ukraine to the Russian Federation, contrary to article 8(2)(a)(vii) and article 8(2)(b)(viii) of the Rome Statute.
Incidents identified by my Office include the deportation of at least hundreds of children taken from orphanages and children’s care homes. Many of these children, we allege, have since been given for adoption in the Russian Federation. The law was changed in the Russian Federation, through Presidential decrees issued by President Putin, to expedite the conferral of Russian citizenship, making it easier for them to be adopted by Russian families.
My Office alleges that these acts, amongst others, demonstrate an intention to permanently remove these children from their own country. At the time of these deportations, the Ukrainian children were protected persons under the Fourth Geneva Convention.
We also underlined in our application that most acts in this pattern of deportations were carried out in the context of the acts of aggression committed by Russian military forces against the sovereignty and territorial integrity of Ukraine which began in 2014.
Kansainvälinen rikostuomioistuin perustettiin vuonna 1998. Perussäännön allekirjoitti 120 valtiota 17. heinäkuuta 1998 Roomassa. Sopimuksen voimaantulon edellytyksenä oli, että vähintään 60 valtiota ratifioi sen. Tämä tapahtui 11. huhtikuuta 2002 kymmenen valtion tallettaessa samanaikaisesti ratifiointiasiakirjat YK:n päämajassa. ICC:n toiminta alkoi 1. heinäkuuta 2002. ICC on toimivaltainen tuomitsemaan rikoksista, jotka on tehty tämän päivän jälkeen, muttei aiemmin tehdyistä rikoksista; säännöllä ei ole taannehtivaa vaikutusta.
Rooman perussäännössä määriteltiin ne rikokset, joiden tuomitsemiseen sopimusvaltiot luovuttavat tuomioistuimelle toimivallan (sotarikos, rikos ihmisyyttä vastaan, joukkotuhonta), ja toimivallan jakautuminen ICC:n ja kansallisten tuomioistuinten välillä. Samalla määriteltiin ne yleiset periaatteet, joita ICC noudattaa, ja päätettiin ICC:n organisaatiosta.
-
Asianajaja Markku Fredman promovoitiin tohtoriksi Turun yliopiston promootiossa 27.5.2022
Asianajaja Markku Fredman
promovoitiin oikeustieteen tohtoriksi Turun yliopiston yleisessä promootiossa 27.5.2022. Promootio oli jouduttu peruuttamaan kahdesti koronapandemian takia. Alunperin se oli tarkoitus järjestää toukokuussa 2020. Markku Fredman väitteli tohtoriksi toukokuussa 2018.
Lisää kuvia promootiosta.